Hyvinvointi alkaa usein itsensä ja elämänsä syvästä hyväksymisestä

- pala kerrallaan.

Toivon tuovani uskallusta ja rohkeutta olla oma itsensä kaikkine erityisine puolineen. Toivon antavani uskallusta ja rohkeutta kohdata niitä vaikeuksia ja haasteita, joita elämä toisinaan tarjoilee. Haluan auttaa purkamaan esteitä oman voiman ja ilon edestä.

Mari

Minua inspiroivat ihmiset – kaikki tavalliset, säkenöivät, erityiset ihmiset, omine persoonallisine piirteineen ja mieltymyksineen. Kuinka kaunis ja ihmeellinen maailmamme olisi, jos kaikki saisimme ja uskaltaisimme kukkia sellaisina kuin aidosti olemme!

Uskon vertaistuen voimaan. Haastavissa ja hämmentävissä elämäntilanteissa joku toinen, joka on kulkenut samankaltaisten haasteiden läpi, voi auttaa näkemään ratkaisut ja työkalut kädessäsi, ja hahmottamaan kuinka pääset jatkamaan matkaa. Joskus solmut aukenevat jo sillä, kun saat rauhassa kertoa tilanteesi jollekin.

Toisinaan tarvitaan paljon laajempaa perspektiiviä, että elämän haasteet ja tapahtumat asettuvat lopulta oikeaan valoon. Keskustelukumppanin kanssa omat ajatukset ja kokemukset saavat avarampaa peiliä ja toisaalta rohkaisua ja tukea.

Toivon tuovani uskallusta ja rohkeutta olla oma itsensä kaikkine erityisine puolineen. Toivon antavani uskallusta ja rohkeutta kohdata niitä vaikeuksia ja haasteita, joita elämä toisinaan tarjoilee ja mitä oman voiman ja ilon edessä on.

Toivon avaavani silmät näkemään ja hyväksymään inhimilliseen elämäämme vaikuttavia, silmälle näkymättömiä ulottuvuuksia, jotka lopulta toimivat meidän kasvuamme varten..

Unalome

Unalome on vanha hindulais-buddhalainen symboli, jonka sanotaan kuvaavan ihmisen valaistumisen matkaa. Minä pidin symbolista, koska minulle se kuvasi yhdellä käsitteellä ja viivalla jotain oleellista ihmiselämästä.

Symboli alkaa alhaalta kierteisestä spiraalista, joka kuvaa varhaista vaihettamme, jossa elämän opetukset ja kehityksemme kulkee usein kehämäistä rataa hiljalleen laajentuen. Samat tilanteet oppeineen toistuvat yhä uudelleen vähän uudesta kulmasta.

Jossain kohtaa jotakin muuttuu: alamme ymmärtää oman panoksemme elämämme kudoksessa. Kuinka olemme itsekin vastuussa elämästämme ja sen käänteistä. Muutos voi tapahtua syvän pohjamudan kautta, jossa elämä pakottaa muuttamaan omaa suhtautumista ja suuntaa. Emme enää pyöri samoissa kehissä, vaan alamme kasvaa uudella tavalla.

Opettelemme hallitsemaan uusia haasteita ja mahdollisuuksia, omaa suhtautumistamme ja reaktioitamme niihin. Oppimisen silmukat pienenevät. Alamme oppia virheistämme ja kokemuksistamme ja kantaa vastuuta itsestämme, elämästämme ja sen etenemisestä.

Tie suoristuu, kypsymme. Voimavarat vapautuvat uusiin asioihin elämän ja ihmisyyden oppiläksyistä.

Elämä, joka inhimillisestä perspektiivistä voi näyttää hämmentävälle,

saa eri näkökulman, kun tarkastelemme sitä sielullisesta perspektiivistä.