Aina on mahdollisuus aloittaa

En koskaan ajatellut, että minusta tulisi joogaohjaaja.

Olin pullea kirjatoukka, olin surkea liikunnassa.

Kun olin 26, olin todella ylipainoinen ja surkeassa kunnossa muutaman opiskelijaelämän vuoden ja huonojen elämäntapojen jäljiltä. Ystäväni sai kuitenkin houkuteltua minut läheiselle kuntosalille kokeilemaan jumppatuntia.

Muistatko niitä upeita aikoja, kun jumppaohjaajat tekivät itse ohjelmansa ja musiikkilistansa? Opit tuntemaan kenestä ja mistä pidät, sinulle sopivat treenit ja energian. Uneksin vieläkin suosikeistani, mahtavista kokovartalotreeneistä hyvässä tunnelmassa Motownin tahtiin.

Vaikka vihasin jumppaa aluksi, tunnistin sen olevan juttuni ja sitouduin siihen. Kolme kertaa viikossa löysin itseni hikilammikosta takarivistä. Joidenkin kertojen jälkeen aloin itkeä jumpatessa. Tajusin vain, että kyynelet valuivat poskiani pitkin.

Se ei johtunut jumpan ”kurjuudesta”.

Se johtui perustavan laatuisesta, syvästä ymmärryksestä, että hitto soikoon, mähän osaan tämän. Mun keho pystyy liikkumaan näin. Mä nautin tästä ja tämä tuntuu mahtavalle ja kehoni tekee vihdoin jotakin mitä se olisi aina pystynyt tekemään ja nauttimaan.

Nuo kyyneleet sulattivat pois kaiken häpeän ja kivun vuosien julmista sanoista, illuusion etten kykenisi tekemään fyysisiä juttuja. Ne olivat kyyneliä menetetyistä vuosista. Kaikki tuo liike ja nautinto mitä jumppa toi minulle, oli ollut minussa alusta asti. Haudattuna ennakkoluuloihin ja sosiaaliseen sopeutumiseen.

Tuo pieni jumppahuone rujolla kuntosalilla nosti minut uuteen elämään. Se yhdisti minut kehooni ja sen liikkeeseen, ja opetti minulle, kuinka sitoutua johonkin. Kuinka nostaa itsesi fyysisyyden mudasta. Se opetti minut rakastamaan kehoani, liikettä ja hikeä.

Toivon että osaan tuoda joitakin opetuksia tuolta salilta joogatunneilleni. 

Voit aloittaa milloin vain. Ihan sillä mitä sinulla on. Vaikka se olisi juuri nyt hyvin vähän.

Jos sitoudut itseesi ja haluat nähdä mitä kehosi haluaa sinulle opettaa ja antaa – taivas on vain rajana.

Jokaisella meistä on oma taivaamme, oma matkamme, oma kehomme. Voit yllättää itsesi mitä se voi antaa sinulle, jos annat sille mahdollisuuden.

En koskaan arvannut tulevani joogaopettajaksi.

Olin tiennyt useamman vuoden, että entinen elämäni muotoilun parissa oli päättymässä. Olin rationalisoinut haluni tulla taiteilijaksi muotoiluun, ja se ei oikein koskaan sopinut minulle.

Ystäväni sai niin paljon selkeyttä omasta joogaopettajakoulutuksestaan, että päätin kokeilla. Jos se selkeyttäisi seuraavia askeliani. Päätin ettei sillä ollut väliä opettaisinko koskaan ketään. Tämä olisi vain minua varten. Minulla on hidas kehollinen muisti, enkä ollut varma, että pystynkö koskaan muistamaan tarpeeksi asanoita, että voisin ohjata niitä muille.

Jumppasalilta löydetty liikkumisen ilo vei minut aikanaan kokeilemaan myös joogaa. Yli kahdenkymmenen vuoden aikana ehdin kokeilla kaikki keskeiset joogalajit Helsingissä, uteliaasti maistellen. Näin erilaisia tapoja opettaa, sain kokea hyvin erityyppisiä lähestymistapoja ja metodeja liikkua joogamatolla. Olen jokaiselle ohjaajalle kiitollinen, jokainen heistä on antanut minulle jotakin.

Vaikken osannut valita yhtä keskeistä joogan lajia omakseni, joku tuossa harjoituksessa kutsuu minua aina uudestaan puoleensa, ja tekee minulle hyvää lukemattomilla tavoilla. Halusin löytää opettajakoulutukseen näkökulman, joka tuntuisi arvojeni ja ihmiskäsitykseni mukaiselta.

Kesti aikaa löytää minuun vetoava koulutus. Sama ystävä linkkasi minulle lopulta Lempeyden Joogan opettajakoulutuksen. Se on parhaita asioita mitä olen koskaan tehnyt.

Tuo kaunis vanha talo, ihanat ihmiset ja Heartfulin näkemyksekäs ja laaja-alainen opinto-ohjelma tekivät taikojaan. Se oli upea ja haastava vuosi. Jooga on syvä harjoitus ja se kirnuaa kyllä käsittelemättömät juttusi esiin. Se oli kuitenkin lempeä ympäristö tulla näkyväksi uudella tavalla.

Tuo koulutus antoi minulle jotakin mitä en olisi osannut odottaa. Monimuotoinen luovuuteni oli jähmettynyt muotoilukoulutukseni aikana. On tuskin harvinaista, että 2000-luvun taitteessa se oli rajua kyytiä mies muotoilijoiden käsissä, joilla oli hyvin kapea ja maskuliininen näkemys siitä mitä he halusivat nähdä paperilla ja teoksissa. Noiden vuosien jälkeen tein työni, mutta sen ulkopuolella kokkaus oli ainoa luovuuteni leikkikenttä.

Joogaopettajakoulutus houkutteli nukkuvan luovuuteni uudelleen hereille. Koulutus sisälsi monia minua kiinnostavia aiheita, luovuutta herätteleviä kokemuksia ja kotitehtäviä. Ennen kaikkea se oli lämmin ja tukeva ympäristö kasvaa.

Minun uinuva luovuuteni heräsi kuin lohikäärme vaatimaan omaansa. Matolla ja sen ulkopuolella.

Siksi – jos olet jumissa elämässäsi tai työelämäsi tökkii, tai tiedät että kovat kokemukset ovat vanginneet luovuutesi – mene kurssille! Tai koulutukseen! Ota jotain mistä olet kiinnostunut ja voit tehdä ilman painetta. Anna itsesi leikkiä ja kokeilla. Etsi ilmapiiriä, jossa tunnet olosi kotoisaksi.

Se voi tehdä ihmeitä elämällesi.

Kuva: Maria Putaansuu